Hydra tunnetaan ehkä parhaiten Instagram-kelpoisena turistien kesälomaparatiisina sekä edesmenneen Leonard Cohenin ja muiden 1960-luvun taiteilijoiden boheemina tyyssijana. Minun ja matkaseuralaiseni kohteeksi saari valikoitui osittain käytännön syistä: Pireuksen satamasta pääsee Hydralle vesireittejä pitkin noin parissa tunnissa, mikä on optimaalinen matka-aika viikonloppureissaajille. Aikaa jää reilusti matkakohteeseen tutustumiseen, eikä tarvitse säätää vaihtojen tai muiden julkisten kulkuvälineiden yleisten kommervenkkien kanssa.
Kaipasimme molemmat pois suurkaupungin hälinästä ja olemme melko varmoja siitä, että tähän aikaan vuodesta Kreikan saarilla olisi rauhallista. Hydralla hypoteesimme sai vahvistuksen: meidän lisäksemme saarella oli noin kourallinen muita turisteja, ja useimmiten kaduilla ja poluilla sai kävellä rauhassa Hydran idyllistä, hiljaisuudesta ja maisemista nauttien.
Turistiteja vetävät saaret eivät ole Kreikassa mitenkään erityisen halpoja matkustukohteita, mutta talvikaudella majoittuminen on usein halvempaa. Mekin löysimme vaivatta pieneen budjettiimme sopivan hotellin, eikä varausta tarvinnut tehdä kuukausia etukäteen. Ainoa miinus sesongin ulkopuolella matkustamisessa lienee se, että monet ravintolat ovat kiinni, eikä valinnanvaraa ole yhtä runsaasti kuin kesäkaudella. Hyvää, klassista tavernaruokaa saa kuitenkin saarelta ympäri vuoden, ja sataman tuntumasta löytyy useampi ruokakauppa ja leipomo.
Saaren omalaatuinen ja hurmaava äänimaisema ansaitsee erityismaininnan ja on jo itsessään hyvä syy vierailulle. Hydralla ei ole moottoriajoneuvoja ollenkaan, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Paikalliset käyttävät kuormien kuljettamiseen enimmäkseen aaseja ja hevosia sekä perässä vedettäviä kärryjä. Poikkeuksen tekevät pääasiassa roska-autot, jotka juuri ja juuri mahtuvat ajamaan kaupungin kapeita ja epätasaisia kujia. Saarelta siis puuttuu Ateenan ja muiden suurkaupunkien tasainen tööttäyksillä höystetty liikenteen humina, jonka melusaasteen oikeastaan havaitsee vasta, kun sille ei enää altistu. Sen sijaan Hydralla kuulee kavioiden kopinaa ja kärryjen kolinaa, tasatunnein lyövän kirkonkellon sekä rannan tuntumassa tasaisen ja rauhoittavan meren huminan. Puheensorinaa kuuluu lähinnä kahvilan tai ravintolan ohi kävellessä iltaisin. Korkeammalle kylää reunustaville kukkuloille kapuava saa nauttia myös metsän suhinasta ja lintujen sirkutuksesta. Ympäröivässä hiljaisuudessa nekin kuulostavat erilaiselta, jotenkin kauniimmalta ja paremmalta, kuin muualla.
Äänimaiseman ehkä erikoisimman – mutta kenties jopa kovaäänisimmän – elementin muodostaa saaren suuri kissapopulaatio. Välienselvittelystä ja reviirikiistoista syntyy välillä tappeluita, joiden äänet kaikuvat laaksossa aika ajoin. Hydran kissat ovat kuitenkin ihmisiä kohtaan lähtökohtaisesti hyvin ystävällisiä ja tuttavallisia, mikä tekee saaresta kissaihmiselle erinomaisen matkakohteen. Kissat ovatkin hyvin hallitseva osa Hydran katukuvaa, erityisesti sataman ja sen rantaraitin tuntumassa. Meidänkään ei tarvinnut kävellä rantareittiejä pitkin keskenämme, vaan seuraksi tarjoutui usein kissa jos toinenkin. Kun oppaan oma reviiri loppui, otti toinen meistä pian kopin ilmoittaen saapumisestaan naukaisulla. Hydran kissat ovat hyvin puheliaita keskimääräiseen koti- tai katukissaan verrattuna. Todennäköisesti ne ovat oppineet, että maukumalla saa helposti ihmisten huomion, ehkä hieman rapsutuksia, mutta ennen kaikkea ruokaa.
Hydralla löytyy tekemistä myös kulttuurinnälkäiselle. Ainakin vielä marraskuussa paikallinen historia- ja arkistomuseo oli avoinna. Halukkaat voivat myös tehdä pyhiinvaelluksen Leonard Cohenin talolle, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päästä Hydran satamasta. Itse taloa voisi olla vaikea tunnistaa, sillä se ei ulkonäöllisesti eroa kylän muista taloista, mutta onneksi Google Mapsista löytyvä merkintä sekä Cohenin mukaan nimetty katu johdattavat oikeaan paikkaan. Alle sadan metrin päästä löytyy myös toisen taiteilijan, Panagiotis Tetsiksen, kotimuseo ja ateljee, jossa pääsee ihastelemaan Tetsiksen jälki-impressionistista kuvataidetta.
Talolta on helppo jatkaa matkaa rinnettä ylös, kohti kukkulan laella sijaitsevaa vanhaa luostaria. Parhaimmat näkymät saaresta saakin kylän takana sijaitsevaa kukkulaa ylös kapuamalla. Alas laakson pohjalle avautuva pieni, idyllinen kylä on upea näky. Reitti rinnettä ylös ei ole mitenkään erityisen vaativa, mutta vaatii jonkin verran aikaa ja jaksamista – kannattaa siis napata leipomosta mukaan välipalaa, vaikkapa spanakopita tai koulouri, ettei nälkä pääse yllättämään. Luostarille kiipeämisen piti olla myös minun ja seuralaiseni viikonlopun pääaktiviteetti, mutta valitettavasti matkamme keskeytyi puolivälissä rankkasateeseen.
Viikonloppu menee hujauksessa. Onneksi paluumatka Ateenaan käy yhtä kätevästi kuin tulomatka, etenkin jos liput on ostettu netistä etukäteen. Pieni varoituksen sana kuitenkin niille, jotka ovat taipuvaisia matkapahoinvointiin: varsinkin tuulisella säällä katamaraani voi heilua melkoisesti, joten suosittelen istumaan aluksen takaosassa, jossa meno on hieman tasaisempaa. Ja jos matka takaisin mantereelle ei ole vienyt ruokahalua kokonaan, löytyy Pireuksen sataman tuntumasta pieni Ikea, josta orastavaa koti-ikävää poteva saa halvalla kotoisan annoksen lihapullia ja perunamuusia.
Maria Björklund, Suomen Ateenan-instituutin EDUFI-harjoittelija