Naksoksen kreikkalainen siirtokunta Sisiliassa: kaupunkikuvan kartoitus ja geofyysinen tutkimus

Tutkimusprojekti on kolmikantainen yhteistyö Naksoksen museon ja Suomen Ateenan- ja Rooman-instituuttien välillä. Projektin johtajat ovat Maria Costanza Lentini ja Jari Pakkanen. Naksoksen kaupunki oli varhaisin Sisilian kreikkalainen siirtokunta ja sen perustivat Kykladien saariryhmän Naksokselta ja Euboian Khalkiksesta tulevat uudisasukkaat vuonna 734 eaa. Se sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla Sisilian itä¬rannikolla Kreikasta Länsi-Sisiliaan kulkevan laivareitin varrella, joten sen lyhyt historia on hyvin levoton. Syrakusa tuhosi Naksoksen muurit ja talot maantasalle v. 403 eaa. ja tästä takaiskusta kaupunki ei enää toipunut: hengissä säilyneet asukkaat perustivat Tauromenionin kaupungin (nyk. Taormina) muutaman kilometrin päähän lahden toiselle puolelle helpommin puolustettavaan paikkaan.

 
Projektin tutkimuksellisena päätavoitteena on selvittää Sisilian varhaisimman kreikkalaisen siirtokunnan Naksoksen arkaaiseen ja klassiseen (600-luvulta 400-luvulle eaa.) kaupunkikaavaan liittyvät kysymykset:
1) Missä sijaitsee kaupungin agora? Onko sen reunoilla monumentaalisia rakennuksia?
2) Onko mahdollista selvittää klassisen ruutukaavan alla olevan arkaaisen katuverkoston ja rakennusten sijainti ilman hyvin laajoja kaivauksia?
3) Mitkä ovat parhaat geofyysiset menetelmät kaupunkikuvan tutkimukseen?
4) Mikä on arkkitehdin käyttämän klassisen ruutukaavan mittasuhdejärjestelmä? Perustuuko se tiettyyn jalkamittaan?
5) Kuinka tarkkaan ideaalikaava toteutettiin? Ovatko korttelit säännöllisesti suorakaiteen muotoisia ja kadut suoria? Mikä on katujen leveys ja korttelien mitat? Kuinka kaupungin korkeuserot vaikuttavat ruutukaavaan?
Vastaukset näihin kysymyksiin on mahdollista löytää jo kaivettujen osien mahdollisimman tarkan kartoituksen ja analyysin sekä geofyysisten tutkimusten avulla.

 
Projektin ensimmäinen lyhyt kenttäkausi joulukuussa 2013 keskittyi tutkimuksen käynnistämiseen ja tarkkuusmittauksiin aloittamiseen. Maaliskuussa 2014 testasimme eri geofyysisä menetelmiä: alueen magneettisen peruskallion ja Etnan historiallisten tuhkapurkausten vuoksi maatutka toimii parhaiten arkeologisten kerrostumien kartoituksessa. Teimme yhden koekaivauksen magnetometristen mittausten havaitseman voimakkaan poikkeaman alueella: se paljasti roomalaisaikaisen kalkinpolttouunin. Heinäkuussa 2014 dokumentoimme tämän uunin ja paikallisen maastopalon paljastamat muurit.

 
Projektin rahoitus vuosina 2013–2015 on Wihurin rahastosta ja Suomen Ateenan-instituutin tukidelegaatiolta. Sponsorina on toiminut myös Hotelli Palladio Giardini-Naxoksessa.